Avaruus ei ehkä ollut alun perin oma unelmani. Se oli ollut Emmerien tähtäimessä aivan pikkulapsesta asti, muistin hyvin sen tummahiuksisen pikkutytön, joka innostui tuikkivista tähdistä talvipakkasella ja osoitteli minulle jokaisen kaukaisista taivaankappaleista muodostuvan tähtikuvion nimen: Lyyra, Joutsen, Kassiopeia. Lapsuudenystäväni yötaivasta syleilevä innostus ja jatkuva pulina oli totta kai tarttunut minuunkin. En voinut estää sitä, että … Jatka artikkelin LIII Ei niin kaukana lukemista